sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Tulipallo

Nimi: Tulipallo
Valmistaja/malli: Schleich, percheron -ori.
Nykyään: Suffolk punch -ori.
Kustomoija, ajankohta: Afuze, joskus 200...9? Ensimmäisiä kustomeitani. Uudelleenkustomoitu keväällä 2017.  
Koko/mittakaava: Little bit.
Sukupuoli: Ori.
Rotu: Suffolkinhevonen.
Väri: Punarautias.
Muuta: Tulipallo on tai oli yksi kolmesta ensimmäisestä "kunnon" kustomistani. Tarkoitan tällä sitä, että käytin niihin massaa. Kaksi muuta olivat Calle ja Tinus.

Heti ensi töikseni tein Tulipallolle enemmän kyömyä naamaan ja lisäsin sille jouhia mm. paksuntaakseni sen kaulaa. Myös runkoa toppasin lisää, halusin että tämä punainen ori on selvästi hiukan lihava. Sen kummempia taukoja pitämättä maalasin hepan vain punarautiaaksi, sotkematta sen enempää värejä halutun sävyn aikaansaamiseksi. Olihan tämä ensimmäisiäni, ja silloin vaan haluaa saada työn valmiiksi kun runsaudenpula on kiusana.

Massana oli DAS ja maalina jotkut surkeat akryylimaalit, joiden hirveydestä voi lukea enemmän Callen tekstistä.

Meni useampi vuosi, kun aloin tajuamaan tilanteen kauheuden. Calle, Tinus ja Tulipallo oli maalattu juuri sillä maalilaadulla, jota tulisi välttää kuin ruttoa. Se ei lähde irti, kiiltää ja on tahmainen. Hyi hemmetti sentään! Massan kanssa ei niin ole ongelmaa, ne olisi voinut liki pitääkin, mutta jos voin olla parempikin... Niin halusin massailla ja maalata herrasen kokonaan uusiksi, eli suomeksi tehdä sille uuden kustomaation.

Muuten niin hyvä malli oli jäänyt vaille kunnon kuvausta ja huomiointia, koska kustomoinnin laatu oli järkyttävä. Schleichin percheronista tehty suffolkki. Mikä idea! Miksi tein sen surkeasti? Mitä tilanteelle voi tehdä sitten jos sitä ei kustomoi? No, ei mitään, tai heittää roskiin, mutta juuri siksihän tämä on nyt uudelleentyöstettävänä. Heti alkuun nautin ajatuksesta, että pääsen eroon noista kamalista maaleista ja massoista, teen kaiken uusiksi... No, mites siinä kävi. Se värin pirulainen oli kuin kumikerros hevosen päällä, ja lähti lähinä suikaleina irti kun kynnellä tms. raapi. Yh. No, kuten voi alemmista kuvista nähdä, Tulipallo on aika zombi jo. (Tosin ne uusimmat kuvat ovat nuo missä ori seisoksii sinisen vihkon päällä.) Tuon enempää en yritä enää saada maaleja irrotettua, ne eivät lähde enkä aio mitään myrkkyliuoksia käyttää niin kauan kun elämäntilanne on tämä mikä se IRL on.

Aina kun kustomoin jotain, lähden ensimmäiseksi näistä ajatuksista: mikä tässä mallissa voisi olla toisin? Mitä haluan muuttaa? Mitä muutos vaatii? Tulipallon kanssa vaatimukset olivat sitä luokkaa, että massaa vaan lisättäköön. Sitä ennen piti saada tuo limapinnoite kuorittua irti mahdollisimman tehokkaasti (ja kuten mainittu, tuloksena se ettei kaikkia saada irti). Toiseksi, hevosen tuli olla se sama vanha itsensä kuin ennenkin, mutta paranneltuna, realistisempana. Nähtäväksi jää, mihin tässä päädytään.
Taisin tehdä sille ainakin kahdesti uuden harjan... Ja nykyistä en enää aio nykiä irti, vaikka niiden jouhipötköjen muovailu ihan kivaa onkin. Itseasiassa nautin harjojen tekemisestä ihan valtavan paljon kustomoinnissa, ja sitä kun saan vaan muovailla. Mutta...

Kärsivällisyyteni alkaa loppua.

Koska en tule pääsemään sellaiseen elämäntilanteeseen ihan äkkiä, joka sallisi minkään myrkkyjen kanssa hyörimisen, eli en saa tuota maalia irti... Niin, olen sitten päättänyt, että viime kädessä jätän Tulipallon ihottumaisen näköiseksi ja maalaan noiden röpelöiden päälle. Ehkä kehittelen sille jotain jännää niihin liittyen ettei mene ihan mauttomaksi koko touhu. Massailu pelastaa paljon, ja pyrin tekemään asiat niin että mahdollisimman iso osa rumuudesta peittyy uuden pinnan alle. Onni on jo ennestään läskiksi kirjoitettu hevonen... (Pitää muuten joskus tehdä niin, että muovaa jostain tikkujalkaisesta puoliverisestä rungoltaan tujun! On sekin idea.)

Yhdessä vaiheessahan sain päähäni leikata Tulipallon pään melkein irti, ja nippusiteen ansiosta sain taitetun niskan sisään möhläämäni massan kuivumaan hyvin. Ilman nippusidettä vaarana olisi ollut massan puristuminen pois paikaltaan. Nyt se näyttää paljon kivemmalta, ja vaikka niskan leikkely tuottikin lisäharmia tällaiselle hiomista välttelevälle otukselle kuin minä, onneksi voin aina massailla lisää ja peittää näin harjalla kaikki "taisteluarvet".

Odotan mielenkiinnolla, millainen häntä hänelle tupsahtaa ja miltä ihottumapinta tulee näyttämään maalattuna...

Päivitys 16/4/17: 
Tulipallo tuli valmiiksi ilmeisesti helmikuussa 2017, kun päätin maalata sen. Lopputulokseen päästiin Louvren ja Lefranc & Bourgeoisin maaleilla sekä pienellä määrällä Derwent Inktense -kyniä. Lakkoina Heyda ja joku kiiltävä jota laitoin silmiin ja sieraimiin (merkkiä Lefranc & Bourgeois).

Tulipallon maalipinnan prosessi tuli tallennettua vaihe vaiheelta, ja tein sen pohjalta tutoriaalin. Sen voi lukea The Tuherrus -blogista täältä. Pitäkäähän mielessä että se on vain minun tapani maalata ja esitän siinä vain punarautiaan prosessin, mutta tykkään jos joku oppiikin tuon perusteella jotain.  

Paperiloimi piti limapinnan erossa sormistani.


Tämä kuva rumentaa jo ennestään karmivaa maalausjälkeä.

Kas kuinka kauniin värinen harja. Yh.





Musta väri tulee vain siitä kun testasin uusia ihanaksi osoittautuneita maalejani.

Pitää tuo kannikkakin uusiorakentaa, ehkä peitän koko roskan hännällä...

What a zombie.

Seuraavat pokkarikuvat on otettu heti valmistumisen jälkeen. Laatu on karsea, mutta onneksi perässä on vielä isompi pino järkkärikuvia. 










Nämä järkkärikuvat otin pari päivää ennen kuin latasin kuvat tänne.

























Niin ja kahtokaa nyt noita kuviakin, niiden laatua. On tainnut kuvaaminen kehittyä hiukan sitä mukaa kun kohdekin on revitty palasiksi... Tosin, nuo sinivihkoiset eivät laadussa ole yhtään mitään koska en jaksanut edes panostaa juurikaan olosuhteiden vuoksi (maailman surkein lamppu kuvaamiseen, oikeita asetuksia ei tunnu löytyvän millään, maailmankaikkeuden järkevin kuvausympäristö: työpöytä ja nykyisin -huone).
Toisaalta, en edes halua panostaa liikaa pelkkiin projektikuviin, koska kunnon kuvailut tulisi tehdä vasta kun malli on kuvauksellisessa kunnossa eli valmis. Siihen saakka on aikaa...

Kunnon kuvista puheenollen... Saanen sanoa että ne on nyt vihdoin otettu ja käsitelty. Latasin ne tähän 16/4/17. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Danke schön, tämä blogi ei ole saksalainen kylläkään.