Durio

Nimi: Durio
Valmistaja/malli: Safari Blue Ribbon hannoverinhevonen.
Koko/mittakaava: Classic (1:12).
Sukupuoli: Ruuna.
Rotu: Hannover.
Väri: Tummanpunarautias. Otsassa tähti.
Muuta: Toistaiseksi toinen omistamistani Safari Blue Ribbon -sarjan hevosista. Valkkasin sen lähinä asennon takia, seisoksivat hevoset ovat aina kivoja ja niistä saa helposti uskottavia kuviakin (okei, kuvauskohteeksi en näitä ensisijaisesti hanki, se on vaan lisähupi... Mutta mainittakoon silti). Kuten kävi Amixinkin kanssa, myös tämä malli on ensivilkaisulla aika virheetön, vaikkakin löydän tästä enemmän ja nopeammin kaikenlaisia kämmejä kuin siitä.

Ensinnäkin, pää on suhteessa melko pieni, siinä missä jalat näyttävät isoilta. Toisaalta ajattelen, että tämä on vain Safarin "tyyliä", jotain mikä tekee niiden hevosista tietynlaisia siinä missä Schleicheille tehdään se tunnistettava karvatekstuuri...

Harja on kisaletillä, mutta minua se ei härki. Itse vain pidän siitä kun voin nähdä konin kaulan kokonaan, ja sen ohella kannattaa aina iskeä silmänsä mahdollisiin kustomaatiouhreihin. Jos joskus hankkisin toisen hannoveriruunan, saisi sille helposti lisättyä massaa kaulaan tai tehtyä alusta pitäen uuden harjan, kun ei tarvitisi vanhaa heivata pois alta jollakin veitsellä vuollen.

Runko näyttää vähän makkaramaiselta puoliveriselle, vaikkakaan se ei ole mikään suuri virhe kun voihan sellainenkin joskus levahtaa (tai olla yksilötasolla muita makkarampi). Lapa on melko pysty ja kapea pyöreään takaosaan nähden, mikä ajaa ihmettelemään. Puoliverisille halutaan viistot lavat, pystyt ovat tyypillisempiä työhevosille (pysty lapa - lyhyt askel, viisto lapa - pitkä askel). Puoliverisen pitää voida ottaa pitkiä askelia, jolloin se on mukavampi ratsastaa kun meno ei todennäköisesti ole sellaista pomppimista kuin poneilla.

Hannoveripoika on todella kuvauksellinen, kaikista kämmeistään huolimatta. Kuvauksellisuus on minulle tärkeää, koska jos haluan kuvata hevosta, se on laadukas. Toki yritän myös kuvata tämän oikein, joten ehkä tuolla miljoonan kuvan seassa on se jokin josta näkee, mitä haen takaa.

Yksi asia josta ehdottomasti tykkään on mallin pään ja kaulan asento, sekä ilme! Sellainen kameranhaistelunaama. 

Pidän latinan kielestä, ja etsin siitä usein nimiä mm. hahmoille ja pienoismalleilleni. Tällä hetkellä tykkään tutkia muunmuassa kasvien tieteellisiä nimiä ja laittaa ylös ne, joissa on nimiainesta. Tästä ruunasta tuli sitten Durio, siksi koska nimi on jälleen kerran oikean värinen hevoseen nähden. Sekin on jokin kasvi (Wikipedia pelastaa) - tällä hetkellä en löydä konista nimen lisäksi muuta mikä sen yhdistäisi siihen puuhun, mutta katsoo nyt mihin elämä vie, hehe. Toivon mukaan ei tipu heppa hyllyltä päähän kuitenkaan.    

Seuraavat kuvat on otettu järkkärillä. Asetuksina automaattisalama ja sen perään vielä P, molempia enimmäkseen himmennettynä. Pientä tutkiskelua harjoitin näitä kuvatessani, siinä syy virheisiin ja niistä eroon pääsemisen yrittämisessä.

Ennätyskökkö muokki alemmasta.

Tämmösiä kuvia mie yritän aina ottaa, mutten ylleesä saa.

Automaattisalama.

P ja salama, valkotasapainoa säädetty sinertävämmäksi.

Kuvissa näkyvää riimua en ole tehnyt Durion omaksi, mutta saattaa se sellaiseksi jäädä kyllä... Tavallaan tein sen sille kuitenkin, koska edellisistä classic -riimuistani on jo liikaa aikaa eikä yhtään noin nättiin päähän sopivaa ollut vielä. Enkä Durion lisäksi omista kuin yhden classicin jolle tuon viitsii pukea - ja sillä toisellakin siis on jo omaan päähän sopivat päitset naamallaan...

Amix

Nimi: Amix
Valmistaja/malli: Safari Blue Ribbon quarterhevonen.
Koko/mittakaava: Classic (1:12).
Sukupuoli: Tamma.
Rotu: Quarterhevonen.
Väri: Näillä näkymin ruunivoikko, koska selkeitä hallakkomerkkejä ei ole. Naamassa oleva tumma "laukki" on itselleni mysteeri, mitään vastaavanlaista ei oikeilla hevosilla esiinny, enkä siis keksi mitä se yrittää tässä mallissa esittää. 
Muuta: Jee, pääsen arvostelemaan Safariakin! Hankin tämän tammasen samalla kertaa kuin kaksi Breyeriä ja toisen Safari Blue Ribbonin, hannoverin. Pakko hehkuttaa että ensivaikutelma on mielenkiintoinen ja uskottava, kuvauksellinen sekä sellainen, että kannattaa hankkia ehkä enemmänkin Safari Blue Ribboneita. Heppojen koko kyllä vähän yllätti, vaikka tiesinkin että ovat tämän kokoisia - mutta ne ovat myös painavia! Siitä mie tykkään. Kerrankin umpimuovisia classiceja.

Syynään tietysti myös yksityiskohdat läpi, ja arvostelen hepan päässäni samalla kun sitä tutkinkin. Muotoilu on siis perushyvä, mukavasti veistellyn näköinen muttei lelumainen. Asennosta saa selväksi että malli on tehty laukkaamaan, se on selkeä lännenratsu. Kiinnitän myös aina ison huomion ilmeeseen, naaman muotoihin ja korviin.

Kuten olen jo aiemmin maininnut, Safareilla on ihania silmiä - ja niinhän on tälläkin, ja siihen laatuun riittää pelkästään jo onnistunut muotoilu; silmä on kolmio eikä soikula. Myös edestä katsottuna quartteritamman lärvi on kaunis, se ei näytä lainkaan urpolta samalla lailla kuin suurin osa leluhevosista tekee. (Eroja pienoismallin ja lelun välillä.)

Jaloista tykkään paljon. Se on yksi syy siihen, miksi Safarit ovat kivoja - niiltä ei yleensä puutu niveliä ja kaviot ovat loogisen muotoisia, olkoonkin ettei aina voi voittaa ja kökköjäkin muasta löytyy. Liian harva lelumerkki (...) kuitenkaan jaksaa teettää hevosilleen selkeät vuohiset. Kavioiden kannat ovat kyllä hitusen matalat makuuni, mutta sentään ne kannatkin vielä on kuitenkin. Myös kavioiden pohjat on muotoiltu, toisin sanoen säteet löytyy (alkeellisesti ehkä). 

Väristä pidän, vaikka se onkin vähän simppelimpi kuin voisi. Jalkojen mustuus loppuu liian alas, oikeasti sen pitäisi joko yltää polviin ja kintereisiin saakka tai olla niin, että jalat ovat tummimmillaan nivelten kohdilla. Turpa on maalattu aika köyhästi, väri ei mukaile realistista muotoilua. Silmänympäryksiin ei ole isketty mustaa ollenkaan, mikä on aika hassua, joskaan en narise siitä sinänsä kun nyt sentään ainakin näkyy tuo söötti ilme hyvin. Jalkoväliä ei ole maalattu erikseen ollenkaan, vaikka kuuluisi... Toisaalta ei tälle hevoselle ole nisiäkään muotoiltu (Safari sensuroi hevosiaan), joten ei ole ihme jos maalikin jää kyseiseltä seudulta pois.

Jouhien maalipinta on sitä samaa perushuolimatonta kumikonitehdasmaalausta. Harjan väri ei jatku siististi martoon asti, ilmeisesti tällä on yritetty vältellä maalilipsahduksia sitten. Maalin kulku näyttää paljolti samalta kuin omilla kustomeillani joskus, tirsk.

Suuri osa Safarin hevosista kiinnostaa minua nimenomaan muotoilun osalta, värit ovat aina vähän what the -tyyppisiä. Mutta minä maksankin mieluummin muodosta kuin väristä - haluan, että kun ostan muovihevosen, se oikeasti on hevosen näköinen eikä mikään aliensilmäinen lelu kuten Schleicheille on käynyt... Täten pienet sensuroinnit tai hutiin heitetyt maalit eivät häiritse, kun hevonen on rotunsa näköinen, asennoltaan looginen ja siinä on yksityiskohtia, joita hevosen anatomian päälle tajuava ihminen voi sanoa realistisiksi.

Nimeksi tammaselle tuli Amix. Löysin sen peukkureiden nimilistalta, jonne joskus lisäilen esimerkiksi kiinnostavia sanoja kaiken varalta. Ei paha jos sieltä hevosellekin nimi valkkaantuu. Tarkistin vielä nettisanakirjoista ettei nimellä ole mitään merkityksiä, osumia en ainakaan löytänyt enkä tiedä miten se oli listaani sitten päätynytkään. Syy valinnalle oli väri, joka natsasi tarpeeksi hyvin hevoseen.    

Seuraavat kuvat on otettu järkkärillä ja niin, että asetukset ja omat himmenninjärjestelyt olivat vähän pielessä ennen kuin tajusin asian tarkistaa. Se sitten näkyy kuvissa ja niiden käsittelyssä. Rankasti muokatuista kuvista tallennan aina erikseen muokkiversiot, jottei kaduta sitten jos tuntuukin että olen mennyt tappamaan kuvani. Himmensin automaattisalamaa ja sen ohella asetusta P, molempia sitten kirkastelin lopulta koneella... Jälkiviisautta. Sekaan mahtuu toki myös himmentämättömiä.

Amix on kuvauksellinen, en voi muuta sanoa...