perjantai 21. huhtikuuta 2017

Durio

Nimi: Durio
Valmistaja/malli: Safari Blue Ribbon hannoverinhevonen.
Koko/mittakaava: Classic (1:12).
Sukupuoli: Ruuna.
Rotu: Hannover.
Väri: Tummanpunarautias. Otsassa tähti.
Muuta: Toistaiseksi toinen omistamistani Safari Blue Ribbon -sarjan hevosista. Valkkasin sen lähinä asennon takia, seisoksivat hevoset ovat aina kivoja ja niistä saa helposti uskottavia kuviakin (okei, kuvauskohteeksi en näitä ensisijaisesti hanki, se on vaan lisähupi... Mutta mainittakoon silti). Kuten kävi Amixinkin kanssa, myös tämä malli on ensivilkaisulla aika virheetön, vaikkakin löydän tästä enemmän ja nopeammin kaikenlaisia kämmejä kuin siitä.

Ensinnäkin, pää on suhteessa melko pieni, siinä missä jalat näyttävät isoilta. Toisaalta ajattelen, että tämä on vain Safarin "tyyliä", jotain mikä tekee niiden hevosista tietynlaisia siinä missä Schleicheille tehdään se tunnistettava karvatekstuuri...

Harja on kisaletillä, mutta minua se ei härki. Itse vain pidän siitä kun voin nähdä konin kaulan kokonaan, ja sen ohella kannattaa aina iskeä silmänsä mahdollisiin kustomaatiouhreihin. Jos joskus hankkisin toisen hannoveriruunan, saisi sille helposti lisättyä massaa kaulaan tai tehtyä alusta pitäen uuden harjan, kun ei tarvitisi vanhaa heivata pois alta jollakin veitsellä vuollen.

Runko näyttää vähän makkaramaiselta puoliveriselle, vaikkakaan se ei ole mikään suuri virhe kun voihan sellainenkin joskus levahtaa (tai olla yksilötasolla muita makkarampi). Lapa on melko pysty ja kapea pyöreään takaosaan nähden, mikä ajaa ihmettelemään. Puoliverisille halutaan viistot lavat, pystyt ovat tyypillisempiä työhevosille (pysty lapa - lyhyt askel, viisto lapa - pitkä askel). Puoliverisen pitää voida ottaa pitkiä askelia, jolloin se on mukavampi ratsastaa kun meno ei todennäköisesti ole sellaista pomppimista kuin poneilla.

Hannoveripoika on todella kuvauksellinen, kaikista kämmeistään huolimatta. Kuvauksellisuus on minulle tärkeää, koska jos haluan kuvata hevosta, se on laadukas. Toki yritän myös kuvata tämän oikein, joten ehkä tuolla miljoonan kuvan seassa on se jokin josta näkee, mitä haen takaa.

Yksi asia josta ehdottomasti tykkään on mallin pään ja kaulan asento, sekä ilme! Sellainen kameranhaistelunaama. 

Pidän latinan kielestä, ja etsin siitä usein nimiä mm. hahmoille ja pienoismalleilleni. Tällä hetkellä tykkään tutkia muunmuassa kasvien tieteellisiä nimiä ja laittaa ylös ne, joissa on nimiainesta. Tästä ruunasta tuli sitten Durio, siksi koska nimi on jälleen kerran oikean värinen hevoseen nähden. Sekin on jokin kasvi (Wikipedia pelastaa) - tällä hetkellä en löydä konista nimen lisäksi muuta mikä sen yhdistäisi siihen puuhun, mutta katsoo nyt mihin elämä vie, hehe. Toivon mukaan ei tipu heppa hyllyltä päähän kuitenkaan.    











Seuraavat kuvat on otettu järkkärillä. Asetuksina automaattisalama ja sen perään vielä P, molempia enimmäkseen himmennettynä. Pientä tutkiskelua harjoitin näitä kuvatessani, siinä syy virheisiin ja niistä eroon pääsemisen yrittämisessä.

Ennätyskökkö muokki alemmasta.























Tämmösiä kuvia mie yritän aina ottaa, mutten ylleesä saa.











Automaattisalama.

P ja salama, valkotasapainoa säädetty sinertävämmäksi.

Kuvissa näkyvää riimua en ole tehnyt Durion omaksi, mutta saattaa se sellaiseksi jäädä kyllä... Tavallaan tein sen sille kuitenkin, koska edellisistä classic -riimuistani on jo liikaa aikaa eikä yhtään noin nättiin päähän sopivaa ollut vielä. Enkä Durion lisäksi omista kuin yhden classicin jolle tuon viitsii pukea - ja sillä toisellakin siis on jo omaan päähän sopivat päitset naamallaan...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Danke schön, tämä blogi ei ole saksalainen kylläkään.