lauantai 13. toukokuuta 2017

Wishmeluck (Cortes)

Nimi: Wishmeluck "Vissy" (mallin nimi Cortes "C")
Valmistaja/malli: Breyer, Cortes "C" (Walking Thoroughbred mold).
Koko/mittakaava: Traditional (1:9).
Sukupuoli: Ori.
Rotu: Moldi täysiverinen; nimimalli puoliverinen. Täysiveriseksi tämän nyt kuitenkin miellän, kerta menin nimeämään uusiksi.
Väri: Musta. Naamassa tähdenaihe ja piirronpätkä nenäpiissä. Takajaloissa repaleiset vuohissukat, joissa ruunutäpliä.
Muuta: Ostin Cortesin (ja Samin alias Killin) siksi, koska se näytti kuuluvan niihin parhaiten muotoilluihin traditionaleihin mitä Breyerillä on. Ja oikein se osui sitten. Olihan tämä kallis, mutta miepä en viitsi ostaa mitään vähemmän laadukasta muotoilua sen takia kun se sattuisi maksamaan vähemmän. Olen myös todennut, että juuri tämän moldin muotoilijan mallit kiinnostavat minua suuresti, kun kyyläilen hankittavia traditionaleja. Realismisilmä.

En tiedä osaanko sepittää tähän mitään älykästä, näin niinkun siksi kun tämähän on Breyeriläinen, ja Breyeriläiset nyt yleensä tehdään pienoismallareille eikä lapsille. Perustoimiva, sanoisinko. Varusteystävällisyys on huomioitu ja Cortesille voi heittää varusteita niskaan ilman, että esimerkiksi harja tulisi hirveästi tielle häiritsemään (tosin otsapannat eivät istu kunnolla, mutta se ei ole iso ongelma).

Omalla yksilölläni asento on vähän kiikkerä, johtuen ehkä pienestä valmistusvirheestä jonka myötä kintut eivät ihan varaa painoa tasan oikein. Puuvillahansikkaiden kera tämä on kuitenkin kestänyt ihan hyvin pystyssä, ja säilytyksen ajaksi puen sille sellaisen typerän kangasloimenkin kaiken varalta.

Olen lukenut, että vaikka Breyer -originaali olisi kuinka yksityiskohtaisesti tehty, ovat nämä muoviset tehdasversiot aina vähän karkeatekoisempia. Syynä on juuri se kun ne ovat muovisia. Kuumennettuna se olisi muotoiltavissa esimerkiksi työkaluja käyttäen, mutta itse suhtaudun vähän oudosti siihen että mentäisi OF -heppoja nyhräämään siksi kun valuvaiheessa jää tarkkuutta pois. Plus, tämä on kokonaisuutena erinomainen otus.

Cortes on ehtaa kameranruokaa laumassani, kuten muutkin Breyerini.

Päädyin alkukesästä 2017 tekemään sellaisen ratkaisun, että nimeän myös Breyer traditionalini uusiksi... Helpottaa elämää ja mielikuvituksen käyttöä, kun ei tarvitse yrittää keksiä vaihtoehtoista elämää hevoselle, joka on jo olemassa. Täysiverisille on aika helppoa keksiä nimiä, kun ne ovat useimmiten englanniksi. Tästä tuli Wishmeluck, lempinimenä toimii Vissy. Molemmat sopivat värin osalta, ja toisaalta W ja V ovat osuvan värisiä mustalle hevoselle. Ja miksi suomalaistyyppinen lempinimi? No ihan siksi, kun se modelliversumi, jossa nämä näen, on Suomi, ja hevosten käsittelijät suomalaisia. Lisäksi olisi varmaan vähän vaikeaa suomalaisena käyttää eläimestä lempinimeä, joka on vain yhden kirjaimen mittainen...




































Seuraavat kuvat todistavat, että tykkään tästä mallista vähän liikaa. Piti kuvata riimua ja naruja, mutta lopulta niistä tuli pelkkää rekvisiittaa kun kuvailin mustaa hevosta mustalla taustalla. Pahoittelen miljoonaa kuvaa joissa ei äkkiseltään ole mitään eroja. Karsimisesta ei meinannut tulla mitään, mutta uskokaa, sitäkin tein.   

Itseasiassa karsin näistä osan veks syyskuun lopussa 2018.





















Seuraavaksi tulee pelkkiä randomeita kuvia, jotka ovat peräisin mm. kasaumista ja valokuvatarinoista. Varsinkin nämä Vissy -kuvat todistavat, ettei kohteen upeus auta mitään jos ihminen ei osaa tai jaksa kuvata kunnolla... Sitten taas riittävällä panostamisella on mahdollista repiä kaikki etu irti hyvin muotoillusta modellista. (Pääsääntöisesti olen räpsinyt huonot kuvat pokkarilla ja hyvät järkkärillä. Pokkarikuvat näyttävät jostain syystä jotenkin tahmaisilta.)

Vissy tuntiponina, valokuvatarinan voi lukea ja kytätä täältä. Kyseessä lienee ensimmäinen ikinä julkaisemani modellistoori, ja laatu kyllä on sen näköistäkin...

Kaksi mustaa poikaa, molemmat yhtä kuvauksellisia... Koko kuvasatsi nähtävissä täältä, tai siis myös ne joita en ehtinyt tälle sivulle ladata (köh).


Ei tällaista valoa ja kontrastia saa ilman muokkausta... Mikä on aika säälittävää.

Tämä ja pari seuraavaa ovatkin jo läjästä jota en toistaiseksi ole julkaissut. Viiskytkin taluttelemassa Vissyä.

Hyvin vanhat hackamoresuitset, jotka tein vuonna 2014.

Heppaselfieitä on tosi vaikea järkätä ja ottaa oikein. Tosin omat kokemukseni rajoittuvatkin vain mittakaavaan 1:9, enkä olisi moisia kuvaamassa ikinä myöhemminkään, jos niihin pitäisi ängetä mukaan omakin naama.

Ylipitkä silkkinauhariimu. Kuitenkin kuva on ihan nasta.

Vissyn ura tuntiponina ei jäänyt yhteen kuvasatsiin, vaan se on toiminut Juorun ratsuna kahdessa uudemmassakin satsissa. Kaikissa kolmessa (kasaumassa) on kiva laatuero varsinkin varusteiden suhteen.

Juorun toinen ratsastustunti Vissyllä, jolle on puettu silloiset parhaat suitset. Ohjat ovat vanhat.


Juorun viimeisimmäksi kuvattu ratsastustunti. Varusteet ovat muuttuneet ja monipuolistuneet, ja on tuo kissakin oppinut näyttämään ratsastajalta. Tässä satsissa on sen verran järkeviä kuvia, että kehtaan laittaa niitä mukaan kokonaisen kasan nimenomaan hevosen takia.


Juoru vie ohjaa sivulle.



Satunnaiset kasaumakuvat jatkuvat...



Kuten näkyy, esittäjänä on Offhand, yksi parhaista nukeistani. Kaksi mustaa äijää jotka tulevat erittäin hyvin juttuun keskenään.


Ylivalotusta ja liiallista kontrastia... Tosi yleinen ongelma joissakin kuvissani.

Hiidenkirnu saa täysiverisen oriinkin näyttämään ratsuponilta, on nääs aika pitkä täti.


Ohari jos kuka kuuluu Vissyn selkään.


Vissyllä on ihan loistava ilme... Ja syy on osittain siinä, kun tältä jäi tehtaalla silmävalkuaiset maalaamatta!

Viiskytkin ja Vissy.


Ilmemuokkailua, kiitos osuvien kiilteiden ja salamavalon. Toki jos pilkunviilaamiseksi menisi, niin tuossa valkuaisessa pitäisi olla vähän punertavan tai kaakaon sävyä eikä vain valkoista; nyt se sävyttyy harmaaseen...



Ratsastajana Jyri... Joka sekin on pitkälti vain jalkaa ja kättä.

Pelhamibaucher, kuolaintyyppi jonka keksin itse, luulen.


Varsinkin traditionalien kohdalla otan tämän perinteeksi, että laitan tuollaisia "tallielämäkuvia" itse hevosta esittelevien kuvien perään, toki niin että ilmoitan selkeästi sen rajan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Danke schön, tämä blogi ei ole saksalainen kylläkään.