Juustis

Nimi: Voe Nokare "Juustis"
Valmistaja/malli: Schleich, uudempi lippizzanhevostamma.
Nykyään: Voikko suomenhevostamma.
Kustomoija, ajankohta: Afuze, valm. elokuussa 2017.
Koko/mittakaava: Little bit.
Sukupuoli: Tamma.
Rotu: Suomenhevonen.
Väri: Voikko, kolme sukkaa (vej, mtj).
Muuta: Silmäni kertovat, että tämän modellin kohdalla tarkoitus oli vain lisätä materiaalia mitään poistamatta - lukuunottamatta jouhia... Tykkään paljon siitä, että hevosta yritetään muuttaa ilman että materiaalia juurikaan poistetaan tai asentoa muutetaan. Ja itse taas yritän nähdä kaikessa mahdollisuuden tehdä suomenhevosta. Tästä tuli siis suokkitamma, vähän levinnyt ja karvainen.

Massaa lisätty runkoon (kylkiin ja vatsaan) sekä kaulaan ja päähän. Harja uusittu. Häntä on lyhyt siksi, koska pitkä ei olisi kestänyt paikallaan kuitenkaan. (Sovin itseni kanssa että tamman häntäruoto on ehjä, jouhet vaan eivät taida kasvaa.) Vuohiskarvat lisätty. Naama jäi kököksi, silmät ovat pienet ja ilme muutenkin typerä, mutta en jaksa tätäkään nyt enää kauaa pyöritellä joten olkoot.

Väri oli kauan kysymysmerkki, että millaisen teen, mutta keksin sitten että voisinkin tehdä voikon suokin! Rautiaista on liian helppo tehdä överipunaisia tujulla pangarella, joten... Sekoitin maissinkeltaista ja metallista kuparinruskeaa, tuloksena metallinen keltainen pehmeällä sävyllä. Vedin päälle asteen kuparoidummalla versiolla samaa väriä, jotta saisin hevoseen sävyvaihtelua. Oli kyllä jo aikakin tutkia, millaista tulosta saan jos sotken metalliväriä johonkin ihan muuhun. Näköjään se metallisuus dominoi pieninäkin määrinä.

Jouhet maalasin valkoisiksi, aikomuksenani sävyttää niitä seuraavaksi harmaalla vesilirumaalilla. Samantyyppisellä lirullahan maalasin myös kaviot. Ylipäänsä ainoa käyttämäni maalilaatu oli tämän kohdalla akryyliväri, mikä on sinänsä lystiä, että näköjään ne voivat olla se meikäläisen juddu tällä menolla. Turhaan ihmiset akryylejä vihaavat ja mollaavat...

Lakkana suokkimummolle toimi Vallejon mattalakka, joka on maailman parasta ja levitetään kahtena kertana (välissä roima kuivatuspaussi). Levitysvälineenä käytin pientä sienityökalua, jotta saan lakkakerroksista mahdollisimman ohuet ja vältyn samalla kaiken maailman rannuilta. Silmät ja sieraimet kiillotin jollakin vanhalla kiiltävällä lakalla, jota olen käyttänyt siitä asti kun aloitin kustomoinnin (tirsk). Taidan pitää sen purkin tallessa sen aineen loputtuakin sitten vain siksi, koska siinnä lilluu niin paljon nostalgiaa?

Tamma sai nimensä värinsä ansiosta, ja koska olen savolainen, keksin osuutta myös meikämurteelle. Siitä tuli Voe Nokare (voinokare). Välilyönnin myötä nimen etuosasta saa kätevän liitteen tämän jälkikasvulle (joista yksi on Voe Tolokku alias Nuudeli). Lempinimeksi Nokareelle osui Juustis.

Juustis ja OF, Liza.

Ehkä tää harrastus tästä pikkuhiljaa elpyy kunnolla, tänä vuonna olen saanut yllättävän monta heppaa valmiiksi. Vastahan pohdin, lopetanko koko homman.